In Memorian

Olit mulle koira sä rakkahin, sitä aikaa en voi saada takaisin. En pyydä sua luokseni tulemaan, siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.
Sinä tulit suoraan sydämeeni, sinä toit lohdun murheeseeni. Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli, joka siipiään maailmassa kokeili. Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on. Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

30.8.09

Jaahas

Viime kirjoituksesta on mennyt vähän aikaa. Ehkä sitä voisi kirjoitella jotakin taas pitkästä aikaa. Pojat riehuvat minkä kerkiävät. Pihalla vauhtia riittää.
Lisätään muutama kuva;

Näin vauhdikkaasti meillä mennää
Pepi vasemmalla ja Arttu oikealla
Arttu-Aropupu
Nonii....Virtaa pojissa riittää. Mietin miten sitä sais vähemmäksi... Pitää varmaakin ruveta harrastamaan jotakin. Vaikka agilityä...mut katsotaan miten taas itse jaksaa... Ens vloppuna lähdetää möksälle nauttimaan hilajaisuudesta... Toivon ettei tule muita sinne. Saisin olla poikien kanssa ihan keskenään...... Pitää katsoa jos illalla jaksais kirjoitella enemmän.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)